Kurssi tuntui aluksi todella abstraktilta, blogin muodossa julkaistavine tehtävineen kaikkineen. Kurssin päämäärät ja tavoitteet olivat pitkän aikaa sumuverhon takana, ja ryhmän keskeinen organisointi oli yhteisen ajan puutteen vuoksi hankalaa. Ryhmämme koostui LO ja Tekno opiskelijoista, mikä oli muihin kursseihin verrattuna ainutlaatuinen tilaisuus, ja samalla vaikea organisointi kysymys ylitettäväksi.
Liikunta oli aiheena meidän ryhmällemme itsestäänselvyys. Koostuihan tiimimme sentään neljästä innokkaasta liikkujasta. Ryhmässämme oli kuitenkin paljon erilaisia lahjakkuuksia, ja toteutimmekin jaettua asiantuntijuutta kuin myös yhteistä aivoriiheä työskentelymuotoina. Koin erityisesti yhteiset aivoriihemme kehittävinä. Täytyy tässä välissä kehua ryhmämme tiimihenkeä, ja sitä uutteruutta jota kaikki näkivät kurssin eteen. Ryhmästämme löytyi onneksi jo valmiiksi teknologista osaamista blogin käyttämisen helpottamiseksi, kuin myös mielikuvitusta, kokemusta ja tietoteoriaa. Kurssi kehittikin ennenkaikkea ryhmätyöskentelykykyjä ja avarsi omaa ajattelumaailmaa, kun pääsi kuulemaan muiden ideoita.
Kurssi varmasti kehitti itsevarmuutta käyttää internettiä jatkossakin oppimisen ja opetuksen välineenä. Blogin käyttö opetuksessa tulee silti olla todella hyvin perusteltua, sillä uuden menetelmän hyötyjen tulee olla suuremmat kuin sen opettelemiseen ja käyttämiseen nähty vaiva. Blogin käyttö on nyt paremmin hanskassa ja luultavasti seuraava samantapainen työ, mikäli sellainen vastaan tulee, onnistuu varmasti luontevammin. Silti pysyn kriittisenä tvt:n hyödyistä. Sillä “kynä ja paperia” työskentelymuotona on ikuinen taito, toisin kuin muuttuvien ja epävarmojen ohjelmistojen käyttö.
Aiheena ollut viikon opintokokonaisuuden suunnittelu oli mielestäni mielenkiintoinen ja perusteltu tehtävä. Samankaltaisia suunnittelutaitoja tulee takuulla tarvitsemaan työelämässä. Huomasin ryhmässä työskennellessäni että perhana! – näitäkin asioita yksin miettiessä olisi mennyt paljon kauemmin, ja tulokset olisi olleet luultavasti puolivillaisia. Aionkin siis käyttää samantapaisia yhteisiä aivoriihiä myös työelämässä. Toivottavasti vaan löytyy aikaa ja halukkaita. Useamman liikuntalajin kattavan viikon opintokokonaisuuden suunnitteleminen ja hahmottaminen on moniulotteinen tehtävä, jossa on eduksi useampi luova ja epäkohtiin tarttuva pää.
Täytyy tunnustaa että omasta saamattomuudesta (olihan sentään monia muitakin kursseja suoritettavana, ja tämä kurssi tuntui kaikessa kummallisuudessaan aluksi murheista pienimmältä – ja kuinka väärässä olinkaan, helpoiten läpäistävältä.) johtui ettei tullut perehdyttyä kurssin suosittelemaan kirjallisuuteen; Brandsfordin ”Oppimisympäristöjen suunnittelu ja Tehokas opettaminen”. Perehtyminen olisi kuitenkin ollut varmasti eduksi, ja vienyt yhteisiä suunnittelutuokioita eteenpäin varmemmin. Aionkin luultavasti perehtyä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen myöhemmin omaa opettajantyötäni edistääkseni.
Kuin boikottina yliopistossa esiintyvälle käsittämättömälle tarpeettomien sivistyssanojen käytölle, puimme opintoviikkomme idean näennäisen fiksunkuuloiseen ja silti typerään lauseeseen “”Kinetiikan oppimisen skeema integroituna aineopin kontekstin didaktiseen tavoitteeseen yhdistettynä sen praktiikkaan scaffolding-vyöhykkeellä sekä skripteihin yleisellä tasolla.”.
Tietoteoreettinen pohja jäi tosiaan pienemmälle huomiolle, mutta siihen tulee paneuduttua varmasti paremmin. Tärkeintä on kuitenkin että kurssi antoi kokemuksia opintoviikon suunnittelusta ja sen suunnitteluun liittyvästä problematiikasta (jälleen turha sivistyssana).
Joni Aikio Tekno-08
