Oppimisprosessin reflektointi
Kurssin lähtökohdat olivat itselleni melko lailla selvät luentojen pohjalta. Muutenkin asia on mielenkiintoista ja ennalta hieman tuttua. Näistä lähtökohdista oli mielekästä lähteä selvittämään mitä kurssi tuo oikein tullessaan. Olihan kurssi hieman tavanomaisesta poikkeava. Kurssi oli tietynlainen yhdistelmä tuttuja komponentteja yliopistotaipaleeltani. On muun muassa teknologiaa, oppimisen teoriaa ja ryhmätyöskentelyä yhdistelty hyvällä tavalla keskenään. Ryhmämme koostui kahden koulutusryhmän oppilaista. Oli laaja-alaisia ja teknologisteja. Tämä asetelma oli mukava konsepti, sillä näkemyksemme ja suhtautumisemme olivat erilaisia kun suunnittelimme omaa viikkosuunnitelmaamme. Kumminkin nämä tavat olivat melko samankaltaisia, joten suuria kiistelyjä emme saaneet aikaan vaan yhteistyö ja reflektiivisyys toimivat moitteettomasti. Hyvän hengen sisällä ryhmän toiminta on laadullista ja kannustavaa.
Kurssin oli luonteeltaan hieman irrallinen, mutta ei kuitenkaan sisällöltään. Sanavalinta voisi olla parempi, mutta tarkoitan tällä sitä, että vastuuta jaettiin kurssilla meille opiskelijoille enemmän kuin normaalisti. Pidin tästä paljon. Meillä oli kuitenkin normit minkä puitteissa toimia, mikä taas jarrutti hieman ainakin omaa toimintaani. Luovuus kärsii aina hieman kun sitä ohjataan ja viitotaan. Tämä kuitenkin kuuluu yliopistomaailmaankin, niin en sitä sen enempää kritisoi.
Kurssilla oli mielekäs sijoitus lukujärjestyksessämme loppuvuodelle. Näin pystyimme helposti palauttamaan mieleen oppimisen teoriaa ja muita yleisiä asioita, joita olimme jo oppineet kuluneena vuotena. Pidin myös tavasta millä kurssi painotti oman ja muiden oppimisen arviointi. Tällä tavoin pystyi kumuloimaan omaa oppimista ja oppimaan ikään kuin jo tehdessään. Oppimisen ei tarvitse siis kulkea rataa: tekeminen -> arviointi -> oppiminen. Kurssilla oppiminen, palautteen anto ja arviointi oli haluttu enemmänkin sisällyttää keskenään ja toistensa sisälle. Idea oli siis adaptiivinen. Ryhmämme sisällä halusimme vähän samalla idealla jakaa tehtäväalueita toisillemme ja sitten yhteisillä tapaamiskerroilla käydä läpi niitä kehittäen niitä edelleen. Kurssi opetti monella tapaa uusia asioita muun muassa luennoilla, mutta mielestäni tärkeimmällä tapaa kuitenkin auttoi ymmärtämään ideaa millä tavalla me opiskelijat voimme oppia yhdessä ja kehittyä kukin omana oppijanaan. Yleensä kursseilla opiskelijat oppivat hiljaa kirjaa pänttäämällä tietoa päähänsä. Kurssi antoi meille työkalut oppia koko kurssilaisten kesken ja vielä intensiivisemmin oman ryhmämme sisällä. Jaoimme oppimista, koimme, näimme ja ymmärsimme asioita tästä aihepiiristä paljon laajemmin. Toki tätä ajatusta voisi vielä jalostaa enemmän, mutta siihenhän me aina pyrimmekin.
Mikko Luhtasela Tekno-08
