Oppimisprosessin reflektointi
Kurssin alkaessa mietin aivan ensimmäiseksi, että mikähän ihme tämä kurssi oikein on. Nimestä tuli lieviä “kauhukuvia.” Kuitenkin ensimmäinen luento pyörähti käyntiin ihan luontevasti. Oli mukavaa, että ryhmämme oli niin sanotusti yli “rajojen”, eli kaksi teknoa ja kaksi lo:ta. On ainakin näin ensimmäisenä vuonna tuntunut, että hyvin usein halutaan olla vain ja ainostaan niiden omien ryhmätovereiden seurassa. Kurssin aloitus oli ainakin siis loistava!
Meidän ryhmämme koostui monipuolisesti liikuntaa harrastavista miehenaluista. Aihepiirin täytyi siis jollain lailla liittyä liikuntaan. Tosin jälkeenpäin kun miettii, olisi tässäkin ollut hyvä rikkoa hieman “rajoja” ja valita vaikka joku sellainen aihe, josta ei tiedä yhtään mitään. Ainahan uusien tietojen oppiminen on hyväksi. Tässä liikunta-aiheessa tavallaan vain käytimme mielikuvitustamme, mikä ei onneksi milloinkaan ole osoittautunut köyhäksi.
Ryhmämme alkoi kyllä luontevasti pohtimaan eri liikuntalajeja. Varsinkin halusimme toteuttaa sellaisia lajeja, jotka usein koulumaailmassa eivät toteudu. Ne eivät toteudu ajanpuutteen ja resurssien takia. Koska tämä luokkamme ei siis lähde luokkaretkelle, aikoo se käyttää ne luokkaretkenkin resurssit eri liikuntalajeihin. Olisi ollut hauska nauhoittaa keskusteluja, joita kävimme eri liikuntalajeista. Välillä liikuntalajit saivat aivan uudet säännöt, ja tuntuukin että esimerkiksi jousiammunnasta olisimme pystyneet kehittelemään kymmeniä eri lajeja. Mutta jääköön ne keskustelut ryhmämme keskeisiksi :)
Voisin sanoa että kurssi alussa emme meinanneet oikein saada työtämme alkuun, mutta pohjalta oli hyvä ponnistaa. Kun luennot alkoivat olemaan loppusuoralla, otimme itseämme niskasta kiinni ja kävimme toden teolla aiheen kimppuun. Teoriatietoutta olikin pakko hankkia, jotta kurssin pääsyvaatimukset täyttyisivät. Oli myös todella mielenkiintoista pohtia eri päivien ohjelmia. Koska lajit olisi pakko suorittaa samassa paikassa ( esim.areenalla), niin siinä olikin pohtiminen, että mitkä kaksi lajia sopisivat parhaiten yhteen. Ryhmässä oli todella käytännönläheisiä ideoita siihen, miten liikuntaviikosta tulisi mahdollisimman mieleinen ja toimiva. Yhteiset mielipiteet alkoivat selkeytymään. Esimerkiksi kaikki olivat sitä mieltä, että resursseihin nähden tulisi lapsilla silti olla mahdollisimman paljon tekemistä. Ei siis esimerkiksi niin että jos vuorossa on seinäkiipeily, niin kaksi lasta kiipeää seinällä, ja muut katsovat vierestä. Yritetään estää turhat seisoskelut ym. Lapset vain turhautuvat jne. Tässä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka ryhmämme puhalsi yhteen hiileen. Jos joku ehdotti jotain, sitä ei suoraan tyrmätty. Kaikkien ehdotukset pohdittiin läpi ja mietittiin tarkoin, toimisiko se mahdollisesti. Ryhmämme alkoi loppua kohden toimimaan yhä paremmin ja paremmin. Tekisin kyllä saman ryhmän kanssa mielelläni uusia innovatiivisia suunnitelmia.
Kurssi oli siis alkujärkytyksen jälkeen hyvä. Se oli aivan erilainen, kuin muut kurssit ovat olleet. Mukavaa oli teknologian hyödyntäminen opinnoisssa muutenkin, kuin tekstinkäsittelyn muodossa. Negatiivista palautetta tai korjattavaa en kyllä oikein keksi.
-Vesa Luostari, Lo-08
