Oman oppimisen reflektointi

Kurssi tuntui aluksi todella abstraktilta, blogin muodossa julkaistavine tehtävineen kaikkineen. Kurssin päämäärät ja tavoitteet olivat pitkän aikaa sumuverhon takana, ja ryhmän keskeinen organisointi oli yhteisen ajan puutteen vuoksi hankalaa. Ryhmämme koostui LO ja Tekno opiskelijoista, mikä oli muihin kursseihin verrattuna ainutlaatuinen tilaisuus, ja samalla vaikea organisointi kysymys ylitettäväksi.

Liikunta oli aiheena meidän ryhmällemme itsestäänselvyys. Koostuihan tiimimme sentään neljästä innokkaasta liikkujasta. Ryhmässämme oli kuitenkin paljon erilaisia lahjakkuuksia, ja toteutimmekin jaettua asiantuntijuutta kuin myös yhteistä aivoriiheä työskentelymuotoina. Koin erityisesti yhteiset aivoriihemme kehittävinä. Täytyy tässä välissä kehua ryhmämme tiimihenkeä, ja sitä uutteruutta jota kaikki näkivät kurssin eteen. Ryhmästämme löytyi onneksi jo valmiiksi teknologista osaamista blogin käyttämisen helpottamiseksi, kuin myös mielikuvitusta, kokemusta ja tietoteoriaa. Kurssi kehittikin ennenkaikkea ryhmätyöskentelykykyjä ja avarsi omaa ajattelumaailmaa, kun pääsi kuulemaan muiden ideoita.

Kurssi varmasti kehitti itsevarmuutta käyttää internettiä jatkossakin oppimisen ja opetuksen välineenä. Blogin käyttö opetuksessa tulee silti olla todella hyvin perusteltua, sillä uuden menetelmän hyötyjen tulee olla suuremmat kuin sen opettelemiseen ja käyttämiseen nähty vaiva. Blogin käyttö on nyt paremmin hanskassa ja luultavasti seuraava samantapainen työ, mikäli sellainen vastaan tulee, onnistuu varmasti luontevammin. Silti pysyn kriittisenä tvt:n hyödyistä. Sillä “kynä ja paperia” työskentelymuotona on ikuinen taito, toisin kuin muuttuvien ja epävarmojen ohjelmistojen käyttö.

Aiheena ollut viikon opintokokonaisuuden suunnittelu oli mielestäni mielenkiintoinen ja perusteltu tehtävä. Samankaltaisia suunnittelutaitoja tulee takuulla tarvitsemaan työelämässä. Huomasin ryhmässä työskennellessäni että perhana! – näitäkin asioita yksin miettiessä olisi mennyt paljon kauemmin, ja tulokset olisi olleet luultavasti puolivillaisia. Aionkin siis käyttää samantapaisia yhteisiä aivoriihiä myös työelämässä. Toivottavasti vaan löytyy aikaa ja halukkaita. Useamman liikuntalajin kattavan viikon opintokokonaisuuden suunnitteleminen ja hahmottaminen on moniulotteinen tehtävä, jossa on eduksi useampi luova ja epäkohtiin tarttuva pää.

Täytyy tunnustaa että omasta saamattomuudesta (olihan sentään monia muitakin kursseja suoritettavana, ja tämä kurssi tuntui kaikessa kummallisuudessaan aluksi murheista pienimmältä – ja kuinka väärässä olinkaan, helpoiten läpäistävältä.)  johtui ettei tullut perehdyttyä kurssin suosittelemaan kirjallisuuteen; Brandsfordin  ”Oppimisympäristöjen suunnittelu ja Tehokas opettaminen”. Perehtyminen olisi kuitenkin ollut varmasti eduksi, ja vienyt yhteisiä suunnittelutuokioita eteenpäin varmemmin. Aionkin luultavasti perehtyä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen myöhemmin omaa opettajantyötäni edistääkseni.

Kuin boikottina yliopistossa esiintyvälle käsittämättömälle tarpeettomien sivistyssanojen käytölle, puimme opintoviikkomme idean näennäisen fiksunkuuloiseen ja silti typerään lauseeseen “”Kinetiikan oppimisen skeema integroituna aineopin kontekstin didaktiseen tavoitteeseen yhdistettynä sen praktiikkaan scaffolding-vyöhykkeellä sekä skripteihin yleisellä tasolla.”.

Tietoteoreettinen pohja jäi tosiaan pienemmälle huomiolle, mutta siihen tulee paneuduttua varmasti paremmin. Tärkeintä on kuitenkin että kurssi antoi kokemuksia opintoviikon suunnittelusta ja sen suunnitteluun liittyvästä problematiikasta (jälleen turha sivistyssana).

Joni Aikio Tekno-08

Oppimisprosessin reflektointi

Oppimisprosessin reflektointi

Kurssin lähtökohdat olivat itselleni melko lailla selvät luentojen pohjalta. Muutenkin asia on mielenkiintoista ja ennalta hieman tuttua. Näistä lähtökohdista oli mielekästä lähteä selvittämään mitä kurssi tuo oikein tullessaan. Olihan kurssi hieman tavanomaisesta poikkeava. Kurssi oli tietynlainen yhdistelmä tuttuja komponentteja yliopistotaipaleeltani. On muun muassa teknologiaa, oppimisen teoriaa ja ryhmätyöskentelyä yhdistelty hyvällä tavalla keskenään. Ryhmämme koostui kahden koulutusryhmän oppilaista. Oli laaja-alaisia ja teknologisteja. Tämä asetelma oli mukava konsepti, sillä näkemyksemme ja suhtautumisemme olivat erilaisia kun suunnittelimme omaa viikkosuunnitelmaamme. Kumminkin nämä tavat olivat melko samankaltaisia, joten suuria kiistelyjä emme saaneet aikaan vaan yhteistyö ja reflektiivisyys toimivat moitteettomasti. Hyvän hengen sisällä ryhmän toiminta on laadullista ja kannustavaa.

Kurssin oli luonteeltaan hieman irrallinen, mutta ei kuitenkaan sisällöltään. Sanavalinta voisi olla parempi, mutta tarkoitan tällä sitä, että vastuuta jaettiin kurssilla meille opiskelijoille enemmän kuin normaalisti. Pidin tästä paljon. Meillä oli kuitenkin normit minkä puitteissa toimia, mikä taas jarrutti hieman ainakin omaa toimintaani. Luovuus kärsii aina hieman kun sitä ohjataan ja viitotaan. Tämä kuitenkin kuuluu yliopistomaailmaankin, niin en sitä sen enempää kritisoi.

Kurssilla oli mielekäs sijoitus lukujärjestyksessämme loppuvuodelle. Näin pystyimme helposti palauttamaan mieleen oppimisen teoriaa ja muita yleisiä asioita, joita olimme jo oppineet kuluneena vuotena. Pidin myös tavasta millä kurssi painotti oman ja muiden oppimisen arviointi. Tällä tavoin pystyi kumuloimaan omaa oppimista ja oppimaan ikään kuin jo tehdessään. Oppimisen ei tarvitse siis kulkea rataa: tekeminen -> arviointi -> oppiminen. Kurssilla oppiminen, palautteen anto ja arviointi oli haluttu enemmänkin sisällyttää keskenään ja toistensa sisälle. Idea oli siis adaptiivinen. Ryhmämme sisällä halusimme vähän samalla idealla jakaa tehtäväalueita toisillemme ja sitten yhteisillä tapaamiskerroilla käydä läpi niitä kehittäen niitä edelleen. Kurssi opetti monella tapaa uusia asioita muun muassa luennoilla, mutta mielestäni tärkeimmällä tapaa kuitenkin auttoi ymmärtämään ideaa millä tavalla me opiskelijat voimme oppia yhdessä ja kehittyä kukin omana oppijanaan. Yleensä kursseilla opiskelijat oppivat hiljaa kirjaa pänttäämällä tietoa päähänsä. Kurssi antoi meille työkalut oppia koko kurssilaisten kesken ja vielä intensiivisemmin oman ryhmämme sisällä. Jaoimme oppimista, koimme, näimme ja ymmärsimme asioita tästä aihepiiristä paljon laajemmin. Toki tätä ajatusta voisi vielä jalostaa enemmän, mutta siihenhän me aina pyrimmekin.

Mikko Luhtasela Tekno-08

oman oppimisen reflektointi

Oppimisprosessin reflektointi

Kurssin alkaessa mietin aivan ensimmäiseksi, että mikähän ihme tämä kurssi oikein on. Nimestä tuli lieviä “kauhukuvia.” Kuitenkin ensimmäinen luento pyörähti käyntiin ihan luontevasti. Oli mukavaa, että ryhmämme oli niin sanotusti yli “rajojen”, eli kaksi teknoa ja kaksi lo:ta. On ainakin näin ensimmäisenä vuonna tuntunut, että hyvin usein halutaan olla vain ja ainostaan niiden omien ryhmätovereiden seurassa. Kurssin aloitus oli ainakin siis loistava!

Meidän ryhmämme koostui monipuolisesti liikuntaa harrastavista miehenaluista. Aihepiirin täytyi siis jollain lailla liittyä liikuntaan. Tosin jälkeenpäin kun miettii, olisi tässäkin ollut hyvä rikkoa hieman “rajoja” ja valita vaikka joku sellainen aihe, josta ei tiedä yhtään mitään. Ainahan uusien tietojen oppiminen on hyväksi. Tässä liikunta-aiheessa tavallaan vain käytimme mielikuvitustamme, mikä ei onneksi milloinkaan ole osoittautunut köyhäksi.

Ryhmämme alkoi kyllä luontevasti pohtimaan eri liikuntalajeja. Varsinkin halusimme toteuttaa sellaisia lajeja, jotka usein koulumaailmassa eivät toteudu. Ne eivät toteudu ajanpuutteen ja resurssien takia. Koska tämä luokkamme ei siis lähde luokkaretkelle,  aikoo se käyttää ne luokkaretkenkin resurssit eri liikuntalajeihin. Olisi ollut hauska nauhoittaa keskusteluja, joita kävimme eri liikuntalajeista. Välillä liikuntalajit saivat aivan uudet säännöt, ja tuntuukin että esimerkiksi jousiammunnasta olisimme pystyneet kehittelemään kymmeniä eri lajeja. Mutta jääköön ne keskustelut ryhmämme keskeisiksi :)

Voisin sanoa että kurssi alussa emme meinanneet oikein saada työtämme alkuun, mutta pohjalta oli hyvä ponnistaa. Kun luennot alkoivat olemaan loppusuoralla, otimme itseämme niskasta kiinni ja kävimme toden teolla aiheen kimppuun. Teoriatietoutta olikin pakko hankkia, jotta kurssin pääsyvaatimukset täyttyisivät. Oli myös todella mielenkiintoista pohtia eri päivien ohjelmia. Koska lajit olisi pakko suorittaa samassa paikassa ( esim.areenalla), niin siinä olikin pohtiminen, että mitkä kaksi lajia sopisivat parhaiten yhteen. Ryhmässä oli todella käytännönläheisiä ideoita siihen, miten liikuntaviikosta tulisi mahdollisimman mieleinen ja toimiva. Yhteiset mielipiteet alkoivat selkeytymään. Esimerkiksi kaikki olivat sitä mieltä, että resursseihin nähden tulisi lapsilla silti olla mahdollisimman paljon tekemistä. Ei siis esimerkiksi niin että jos vuorossa on seinäkiipeily, niin kaksi lasta kiipeää seinällä, ja muut katsovat vierestä. Yritetään estää turhat seisoskelut ym. Lapset vain turhautuvat jne. Tässä oli hyvä esimerkki siitä, kuinka ryhmämme puhalsi yhteen hiileen. Jos joku ehdotti jotain, sitä ei suoraan tyrmätty. Kaikkien ehdotukset  pohdittiin läpi ja mietittiin tarkoin, toimisiko se mahdollisesti. Ryhmämme alkoi loppua kohden toimimaan yhä paremmin ja paremmin. Tekisin kyllä saman ryhmän kanssa mielelläni uusia  innovatiivisia suunnitelmia.

Kurssi oli siis alkujärkytyksen jälkeen hyvä. Se oli aivan erilainen, kuin muut kurssit ovat olleet. Mukavaa oli teknologian hyödyntäminen opinnoisssa muutenkin, kuin tekstinkäsittelyn muodossa. Negatiivista palautetta tai korjattavaa en kyllä oikein keksi.

-Vesa Luostari, Lo-08